Luostarinmäen käsityöläismuseo sijaitsee Turun keskustassa, Vartiovuoren kupeessa. Museo käsittää 18 korttelia, joiden yli kolmessakymmenessä
alkuperäisillä paikoillaan säilyneissä puutaloissa esitellään
perinteisten kaupunkikäsityöläisten verstaita ja asumuksia ja sitä
kautta suomalaisia rakennusperinteitä, puun käyttöä sekä 1800- ja
1900-luvuilla eläneiden suomalaisten käsityöläisten arkea ja elämää. Esillä
on muun muassa merimiehen ja kirvesmiehen talo, kellosepän verstas ja
tupakantekijän talo.
Museossa on oma posti sekä pieni kauppa, josta voi ostaa vanhan ajan makeisia ja suomalaisia käsityötuotteita. Vanhojen 1800-luvun aikaisten asumusten lisäksi esillä on 1960-luvulla museossa asuneiden miesten talo, sekä museoalueen viimeisen asukkaan, 1980-luvulla kuolleen vanhan naisen yksiö. Luostarinmäen käsityöläismuseo avattiin yleisölle kesällä vuonna 1940.
Luostarinmäen alueen ensimmäiset talot nousivat 1700-luvun lopulla tuolloisen kaupungin ulkoreunalle alemman keskiluokan ja käsityöläisten asuinalueeksi. Vanhin tontti mitattiin 1789 ja nuorin 1803. Vuoden 1827 Turun palolta pelastunut alue sijaitsi syrjässä Vartiovuoren kupeessa, joka oli tuohon aikaan pelkkää kalliomaastoa, minka vuoksi kipinät eivät päässeet leviämään Luostarinmäen katoille.
Palosta selvinneet rakennukset määrättiin purettavaksi C. L. Engelin asemakaavassa. Ajatukset alueen säilyttämisestä ja käsityöläismuseon perustamisesta kuitenkin johtivat museon perustamiseen ja museo avattiin yleisölle. Vuonna 1943 museossa järjestettiin ensimmäiset Käsityötaidon päivät, joka on sittemmin laajentunut elokuun lopulla järjestettäväksi kansainvälisesti tunnetuksi Käsityötaidon viikoksi.
Museon tekee maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen se, että alueen taloja ei ole koottu paikalle muualta vaan ne ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisinä alkuperäisillä paikoillaan. Muualta maailmasta ei samanlaista alkuperäistä kokonaisuutta löydy. Museolle on myönnetty F.I.J.E.T.:n kansainvälinen matkailupalkinto Kultainen omena vuonna 1984, ainoana pohjoismaissa. Yhdessä Vartiovuorenmäen ja Turun akatemian observatorion kanssa se on myös yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Museossa on oma posti sekä pieni kauppa, josta voi ostaa vanhan ajan makeisia ja suomalaisia käsityötuotteita. Vanhojen 1800-luvun aikaisten asumusten lisäksi esillä on 1960-luvulla museossa asuneiden miesten talo, sekä museoalueen viimeisen asukkaan, 1980-luvulla kuolleen vanhan naisen yksiö. Luostarinmäen käsityöläismuseo avattiin yleisölle kesällä vuonna 1940.
Luostarinmäen alueen ensimmäiset talot nousivat 1700-luvun lopulla tuolloisen kaupungin ulkoreunalle alemman keskiluokan ja käsityöläisten asuinalueeksi. Vanhin tontti mitattiin 1789 ja nuorin 1803. Vuoden 1827 Turun palolta pelastunut alue sijaitsi syrjässä Vartiovuoren kupeessa, joka oli tuohon aikaan pelkkää kalliomaastoa, minka vuoksi kipinät eivät päässeet leviämään Luostarinmäen katoille.
Palosta selvinneet rakennukset määrättiin purettavaksi C. L. Engelin asemakaavassa. Ajatukset alueen säilyttämisestä ja käsityöläismuseon perustamisesta kuitenkin johtivat museon perustamiseen ja museo avattiin yleisölle. Vuonna 1943 museossa järjestettiin ensimmäiset Käsityötaidon päivät, joka on sittemmin laajentunut elokuun lopulla järjestettäväksi kansainvälisesti tunnetuksi Käsityötaidon viikoksi.
Museon tekee maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen se, että alueen taloja ei ole koottu paikalle muualta vaan ne ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisinä alkuperäisillä paikoillaan. Muualta maailmasta ei samanlaista alkuperäistä kokonaisuutta löydy. Museolle on myönnetty F.I.J.E.T.:n kansainvälinen matkailupalkinto Kultainen omena vuonna 1984, ainoana pohjoismaissa. Yhdessä Vartiovuorenmäen ja Turun akatemian observatorion kanssa se on myös yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Turun käsityöläismuseo, jossa saimme kierrellä omaan tahtiin, ja tutustua 1800-luvun elämään. Käsityöläismuseo on ainutlaatuinen, sillä alueen rakennuksista monet selviytyivät Turun palosta vuonna 1827. Osa alueen taloista kuitenkin palon jäljiltä määrättiin purettaviksi, ja esimerkiksi suutarin talo ei ole alkuperäinen, vaan se on tuotu muualta.
Vierailimme Jennin kanssa muun muuassa kellosepän, merimiehen, turkkurin, nahkurin ja suutarin taloissa.
Yllätyin iloisesti vieraillessani käsityöläismuseossa, sillä en juurikaan ole päässyt tutustumaan Turun kulttuurikohteisiin muualta muuttaneena. Turun linnan käyntiä odotan innolla. Ehdottomasti joskus menen uudestaan kiertämään museota läpi paremmalla ajalla järjestelmäkamera mukanani, sillä vierailun aikana otetut kuvat kännykällä eivät ole niin hyvälaatuisia (ja sepä vasta valokuvausta monta vuotta harrastaneena kismittää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti