Paluu Alabamaan aiheutti sekalaisia tunteita tympääntymisestä iloitsemiseen. Tuntui helpolta aloittaa uusi työssäoppimisjakso, kun oli jo yksi takana ja perusasiat suurinpiirtein muistissa. Kolme viikkoa jakautui kahtia; puolet keittiössä, puolet salissa. Suurin stressin aiheuttaja oli elämän ensimmäiset näytöt, ja vielä molemmilta puolilta.
Aloitin jakson tekemällä ensimmäisen viikon salivuoroa Snackissa, kahvilassa sekä Alabaman salissa. Työtehtävät olivat tuttuja, mutta työpaikan kassaan tottuneena bongaus tuntui joka pisteellä oudolta ja vaikealta. Helpointa se oli kahvilan puolella, kun vuoroon tullessa tarkasteli hyvin päivän tuotteet.
Toinen viikko oli ensimmäistä lyhyempi itsenäisyyspäivän vuoksi. Vietin kaksi päivää Alabaman keittiön kallassa ja toiset kaksi lämpimällä puolella valmistaen ruokaa Snackin lounaalle.
Viimeinen viikko, näyttöviikko. Suunnitelmat muuttuivat väsymyksen ja kaamosmasennuksen tehtyä tehtävänsä. Näyttöpäivät vaihtuivat ja sekoittivat pakkaa. Keittiön näyttöni suoritin kallassa, johon olin hieman pettynyt. Olisin ehdottomasti halunnut lämpimälle puolelle näyttämään taitoni, mutta pääsimme Kertun kanssa kuitenkin näyttämään kyntemme. Huomasin salaattilistassa olevan broilerisalaatin, joka sopi minulle kuin nenä päähän: teen pastabroilerisalaattia usein kotona. Helppoa ja hyvää, tosin hieman epäterveellistä. Keittiönäyttö sujui hienosti hyvän porukan kanssa, ja kaikki taisivatkin saada kiitettävän arvosanan. Salaattipöytää sai täyttää mukavaa tahtia, vaikka välillä tuntuikin paniikin olevan kulman takana. Pakit kun tyhjenivät nopeampaa kuin kädet kävivät.
Salinäyttöä en jännittänyt yhtään niin paljoa, sillä olen kuitenkin ollut kassatehtävissä ja asiakaspalvelijana useamman vuoden ajan. Erilaista normaaliin työskentelyyni oli vain omista pöydistä huolehtiminen ja tarjoilutekniikat, joilla ei liikennemyymälässä niin väliä ole. Oli mukavaa tehdä näyttö ryhmässä, jossa kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin sai luokkatovereilta. Päivä oli ohi ennen kuin huomasimmekaan, ja kiitettävää pukkasi jälleen. Tunsin itseni niin ylpeäksi molempien näyttöjen onnistuttua paremmin kuin hyvin.
Viimeinen päivä Alabamassa huipentui Turun ammatti-instituutin henkilökunnan pikkujouluihin. Toisen vuoden yo-kokit valmistivat ruoat ja me muut hoidimme juomien kaadon ja pöydistä huolehtimisen. Itse osallistuin snapsien myyntiin tiskari-Karin kanssa. Ilta oli onnistunut ja asiakkaat olivat tyytyväisiä sekä ruokiin että tarjoiluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti