Työssäoppiminen Bar Edisonissa

Miettiessäni työssäoppimispaikkaa itselleni, minulla oli muutama kriteeri, joiden halusin täyttyvän. Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänä oli päästä paikkaan, jossa voin nähdä todellisen yöelämän baarimikon silmin, mutta kohtuuden rajoissa kokemattomuuden vuoksi. Toisena ajattelin pitkää työkokemustani osuuskaupassa; olisi mukavaa päästä Turun Osuuskauppaan kuuluvaan ravintolaan. Maailmani ei olisi kyllä kaatunut vaikka olisinkin päätynyt muualle. Halusin myös ehdottomasti tutustua vähän erikoisempiin tuotteisiin, joita ei välttämättä jokaisesta ravintolasta löydy. Päädyin siis Bar Edisoniin, joka täytti kaikki kriteerini. Lähdin jaksolle hieman jännittyneenä, mutta innostuneena ja toiveita täynnä (lähinnä kesätyöpaikan suhteen).

Ensimmäisen viikon aloitin tekemällä pelkkää arki-iltaa, joka oli hyvä keino opetella ”talon tavoille” ja tutustua rauhassa juomavalikoimiin ilman kummempaa hätäilyä. Kun ensimmäisen kerran silmäilin juomakaappeja, niistä oli vain muutama ennestään tuttu. Pelkäsin, etten opi viidessä viikossa kaikkia ravintolasta löytyviä juomia. Etenkin erilaiset oluet pelottivat, sillä itse olen enemmänkin siiderin ja drinkkien juoja. Enkä voi kieltää pelänneeni drinkkejäkään; työssäoppimisjakson aloittaessani tiesin tasantarkkaan ilman panikointia ainoastaan sen, mitä valkovenäläinen sisältää.  Ensimmäinen viikko sujui kaiken kaikkiaan ihan hyvin, onneksi vuoroni olivat vain maanantaista perjantaihin, ja sain rauhassa katsella ympärilleni.

Toinen viikko oli suhteellisen samanlainen kuin ensimmäinenkin, tosin sain kosketusta tuleville viikoille tehdessäni vuoroa myös viikonloppuna. En vieläkään onneksi joutunut tekemään yötä, sillä tuotteiden tuntemus oli edelleen hakemista ja kyselyä. Hanat opin nopeasti, etenkin painohanat, joista myytiin tietysti eniten (Karjala, Happy Joe, lonkero, karpalolonkero). Vapaakaadoista nopeimmin tutuksi tulivat Heineken ja Foster’s, joita myydään kolmos-Karjalan lisäksi paljon. Muita tuotteita hanoissa ovat Magnersin omenasiideri, Murphy’sin stout, Stallhagenin ESB ja Spitfire, joka vaihtuikin lopuksi Mallaskosken panimon Kuohuun (pale ale).

Kolmannella viikolla iski stressirajat vastaan; alkoi kahdeksan päivän työputki, joka olisi ollut muuten ihan normaalia arkipäivää, mutta viikonloppuna jouduin tekemään kaikkina kolmena päivänä töitä sekä ABC:llä että Edisonissa. Yötyön aiheuttama huono unirytmi ja vielä huonompi uni tekivät töiden kanssa sellaisen yhdistelmän että tuli vähän itkettyäkin. Ennen kuin huomasinkaan, koitti sunnuntai-ilta ja viikko oli pulkassa. Gastro-messut toivat onneksi pienen tauon arjesta ja oli ihanaa viettää päivä mitä parhaimmassa seurassa ajatellen jotain muuta, kuin työskentelyä tiskin takana. Lauantai oli toisaalta mielenkiintoinen päivä väsymyksestä huolimatta; Edisonissa asiakkaita riitti joka sormelle. Yö menikin nopeasti, ja sujui hyvin, vaikka ensin hermostuttikin. Yllätyin asiakkaiden rauhallisuudesta. Jokainen odotti vuoroaan kiltisti ilman riehumista tai huutelua.

Neljäs ja viides viikko, viimeiset viikot. Paluu arkeen ja koulun penkille lähestyvät. En tiedä olisinko iloinen vaiko harmistunut, jakso on ollut mukava mutta rankka, osittain varmasti kaiken uuden opettelun vuoksi. Näihin viikkoihin sisältyi enemmän baarin sulkemista ja yöllä töissä kukkumista. Sain myös osallistua inventointiin viimeisellä viikolla. Sekin oli tehty puolessatoista tunnissa minun ja ravintolapäällikön voimin. Loppuvuoron pyörittelin peukaloita, pesin vetolaatikoita, siivosin tankkivarastoa ja hain juomia ylös. Ensimmäinen työssäoppimisjakso huipentui ”the real thingiin”, perjantai- ja lauantai-illat tulivat vietettyä töissä sulkemiseen asti. Näiden viikkojen aikana olen syönyt varmaan terveellisemmin kuin ikinä ja liikkunut taas pitkästä aikaa päivittäin kiitettävästi juomia kantaen ja tuntikaudet töissä seisten tuntuivat päivä päivältä helpommalta. Tutustuin hienoon työporukkaan, jota varmasti tulee ikävä. En olisi voinut parempaa työpaikkaa itselleni toivoa työssäoppimisjaksolle.