Mietteitä koulun päättyessä

Alabamassa ensimmäistä kertaa! Risottoa vääntämässä.

Ammatilliset opinnot tuntuvat näin jälkikäteen ajateltuna järkevältä ratkaisulta; valitettavasti lukio ei osaltani mennyt niin kuin olisin halunnut. Silloin kaverit ja juhliminen kiinnostivat ihan liian paljon enemmän kuin lukeminen, joka olisi todennäköisesti tuottanut kiitettävästi tulostakin. Toisin sanoen, ylioppilastutkinnolla tai lukion päättötodistuksella on todella huonot mahdollisuudet päästä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.

Alabamassa kevään 2014 projektiviikot.

Näiden kahden vuoden aikana olen kehittynyt sekä ihmisenä että ammatillisesti. Muutto uuteen kaupunkiin ja täysin tuntemattomien kanssa koulun alottaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus. Rankinta on ollut aluksi koti-ikävä, ja myöhemmin avomiehen vuoden mittainen asepalvelus sekä jatkuvasti huono rahallinen tilanne. Kaikesta on kuitenkin selvitty ylpeyden nielemällä ja apua pyytämällä silloin kun sitä tarvitsee.

Viimeiseltä työpäivältä Piihovilla.

Myös työpaikkani vaihtui viiden vuoden jälkeen kesällä 2014. Viimeisenä päivänä olin ihan rikki, kun nuorena aloittaneena tuli monet  niin tutuiksi ja turvallisiksi. Uusi työpaikka toi mukanaan myös uusia haasteita, mutta onneksi tehtäväni olivat pitkälti samoja kuin aina ennenkin.

Kaikesta huolimatta uusi ympäristö ja uudet tuttavuudet ovat poistaneet sitä arkuutta, joka edelleen tuolla pinnan alla toisinaan vaikuttaa. Olen oikeasti ujo, mutta sitä tuskin kukaan uskoo, kun harvoin on niitä hiljaisia hetkiä. Päätin ensimmäisenä koulupäivänä elokuussa 2013, että kerään rohkeuteni ja alan tekemään heti tuttavuutta uusiin luokkatovereihini. Olen tavannut aivan mahtavia tyyppejä, joiden toivon pysyvän elämässäni aina, edes jollain tavalla. Muistoissa ainakin ellei muuten.

Vietettiin B-luokan kanssa illanistujaiset elokuussa 2014 ennen koulun alkua.

Alabamapelleilyä Jennin kanssa.

HRCYS13B - ensimmäisen puolen vuoden poppoo.

Nyt valmistuessani keväällä 2015, olen suoriutunut kaikista eteeni tulleista haasteista ja saavuttanut ammatin ei-niin-hyvien lukion papereiden rinnalle. En voi muuta kuin olla ylpeä itsestäni, ja tämän kokemuksen ja kuljetun matkan myötä olen muuttunut paljon aikuisemmaksi mitä esimerkiksi lukioaikana olin.

Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu oman alan töiden tekeminen, toistaiseksi en ajatellut kouluttautua enempää. Tämäkin on toisinaan tuntunut turhan raskaalta, tai sitten olen itse tehnyt kouluttautumisesta raskasta. Haluaisin myös mahdollisimman pian omakotitalon, sillä olen jo useamman vuoden säästänyt rahaa asuntolainaa varten. Joskus myöhemmin haluan myös naimisiin ja ainakin yhden lapsen. Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan. En haluaisi muuttaa Turusta pois, joten restonomin koulutuksesta haaveet saavat toistaiseksi jäädä.